Netistä helposti ja vaivattomasti?

Eilen päättyneen värikurssini puitteissa oli myös osio ideoinnista. Kerroin miten ideoita yleensä saa ja miten voi tutustua uusiin ajatuksiin tai mistä etsiä niitä.

Näytin idealeikekirjaani, jossa on kaikkea mahdollista sekaisin: valokuvia, lehtiartikkeleita, päivälehden näppisviestejä, musiikkikappaleiden nimiä, joita en halua unohtaa, ja käärepaperin palasiakin. Lipastoni laatikossa on muunmuassa Rapalan uistimia, joita en koskaan aio käyttää kalastukseen, koska ne ovat ihan liian kauniita (arvostavatkohan kalat niiden kauneutta?). Ihailen esineiden estetiikkaa ja samalla oman suunnittelun rima kohoaa.

Ylläolevat kuvat ovat yhdestä ideapankkikirjastani.

Kurssilla pyysin osanottajia leikkaamaan jakamistani kansainvälisistä aikakauslehdistä mieluisia leikkeleitä, ihan vain jotta kurssilaiset saavat alun aarrearkkuunsa. He voivat myöhemmin lisätä sinne inspiraation lähteitä kuten vaikkapa kangastilkkuja, pääsylippuja tai muuta nappia ja lahjanarua. Aikuinenkin saa leikitellä ihan ilman toruja.
Muistutin myös luonnossa ja kaupungilla liikkuessa käyttämään havaintokykyä ja valokuvaamaan yllättäviä asioita ja väriyhdistelmiä.

Sain aikamoisen kolauksen, kun eräs osanottaja vaikutti jotenkin vastahakoiselta ja alkoi esitellä pinterestiä. Samalla hän kertoi, ettei osta ollenkaan enää edes lehtiä. Kaikki on pinterestissä. Se alkoi mietityttää minua.

Helppoahan se on: Valmiiksi pureskellut ja toisten miettimät hulppeatkin kuvat ovat siellä kaikkien ideatykkien saatavilla. Huomio: Toisten lopppuun asti harkitut ja suuren työn takana olleet tulokset. Siitä vain hamuamaan, ihan vaivattomasti ja ilmaiseksi.

En tarkoita tilanteita, joissa etsitään tietoa esimerkiksi käsityöohjeista tai materiaaleista, mallia tietynlaisesta esineestä tai kasvin ulkonäöstä, sillä internet on useimmiten nopea tapa löytää yksittäisiä tiedonpalasia. En toki paheksu myöskään taitajien työn tulosten ihailua. Mutta se ei voi olla suunnittelijan ainoa lähde.

Minne on jäänyt hypistely suunnitellessa? Sormien syyhyäminen tarkoittanee monelle enää tabletin näytöllä hipelyä. Hyvä suunnittelu ei ole kopiointia, vaan asioiden ymmärtämistä ja niiden yhdistelemistä uudella tavalla. Sillä jossain mielessähän kaikki on jo olemassa. Osien käyttäminen aiemmin totutulla tavalla ei ole luovaa. Omintakeisuus on luovuutta.

Jos leikkaan ideointia varten mieleisiäni asioita lehdistä, valitsen juuri sen, mikä puhuttelee minua erityisesti. Saatan pysähtyä miettimään enkä kiirehdi. Ehkä löydän väripalasen hienosta sävystä tai yhdistelmästä. Tai hienoa typografiaa. Toimin harkitusti ja täydennän sivuja liimaillen uutta materiaalia. Vaivihkaa värisilmäkin kehittyy, kun mietin paikkoja uusille löydöilleni. Lisään muistiinpanoja rennolla kädellä, varsinkin jos olen nähnyt jonkun mielenkiintoisen dokumenttielokuvan. Samalla opin tuntemaan itseänikin aina vain paremmin ja oma tieni suunnittelijana vahvistuu.

Harrastelija saattaa suhtautua kevyemmin suunnitteluun ja itsekritiikin sekä tiedon puute johtaa jopa ylimieliseen asenteeseen. Klikataan nopeasti sopivat kuvat ja kopsataan se mikä tuntuu hyvältä. - Ja naps, valmista on. Tuleeko siinä mietittyä MIKSI, KENELLE ja MITEN? Tai sama toisessa järjestyksessä.

Siksi pyrin kursseillani puhumaan nimenomaan ideoinnin tärkeydestä.
Aina on kuitenkin hyvä kehittää itseään ja taitojaan, olet harrastaja tai ammattilainen.

Tässä linkki aiemmin kirjoittamaani Imuroidaan internetistä