Ongelmajätettä?

On hienoa, että ihmiset tekevät käsillään taidetta ja käsitöitä ja pääsevät toteuttamaan itseään ja luovuuttaan. Elämän tarkoitukseenhan kuuluu oppia uutta, kehittää itseään ja jakaa oppimaansa muiden iloksi ja hyödyksi.

Monella harrastajalla on into päästä näyttämään tekemisiään suuremmalle yleisölle. Harrastajien joukossa on paljon lahjakkaita tekijöitä, jotka suhtautuvat harrastukseensa juuri sillä periaatteella, että haluavat kehittää itseään ja taitojaan.Useimmiten tähän ominaisuuteen liittyy itsekritiikki, joka auttaa karsimaan ja heittämään epäonnistuneita tekeleitä pois.

Tunnetutkin kuvataiteilijat kertovat heittävänsä kasapäin epäonnistuneita töitä roskiin, tai laittavansa ne edes sivuun myöhempää tarkastelua varten. Moni piirtäjä sanoo säästävänsä jopa 20:sta piirustuksesta kaksi tai kolme kappaletta, joita pitää onnistuneena.

Sitten on toinen, valitettavasti suuri ryhmä, jotka tuntuvat laittavansa esille näyttelyihin kaiken mitä vuosien varrella ovat saaneet aikaiseksi. Tähän kuuluvat myös lukuisat käsitöiden tekijät, jotka erilaisissa myyjäisissä tai jopa messuilla tarjoavat töitään sen kummemmin karsimatta.

Joillakin käsityömessuilla minulle on tullut pahoinvoiva tunne, kun ympärilläni vyöryy estetiikasta ja hyvästä mausta kaukana olevia tekeleitä, joissa on yhdistetty materiaaleja, jotka jopa roskiksessa ovat loppuen lopuksi vain ongelmajätettä. - Vai mitä sanot väriltään ja kuvioiltaan täysin yhteensopimattomien kerniliinojen ompelemisesta sukkahyllyköksi? Tuottaako sen ulkonäkö kenellekään iloa ja mielihyvää? Ei pelkkä käytännöllisyys siihen aina riitä.

Villasukkaa kutoessakin voisi ajatella yhdistävänsä harmonisia värejä, vaikka sukat kutoisikin ylijäämälangoista. Tai jos värisilmä ei vielä riitä yhdistelemiseen, niin harmaa sukka on kyllä yllättävän kysyttyä. Pitsiliina ei pääse oikeuksiinsa kirkkaanpunaisena tai oranssina kuin poikkeustilanteissa, ja niihin tarvitaan jo erittäin harjaantunutta sisustussilmää. Pitsihän on jotain herkkää. - Miksi siis pilata sitä räikeällä värillä? Niitä löytyy sitten kierrätyskeskusten euron laarista.

Yhtään kirjoitusta tähän blogiinkaan en julkaise välittömästi tekstin kirjoitettuani. Mietin aiheen, onko jotain lisättävää, vai muotoilinko jonkin asian epäselvästi tai liian provosoivasti, korostaisinko jotain lisää, ja tottakai oikoluen tekstini (ja toivon, ettei mitään jää huomaamatta).

Värien ja materiaalien yhdistelykykyä voi harjoitella ja kehittää

En halua pilata keneltäkään tekemisen iloa: Se harjoittaa taitoa. Samalla värien ja materiaalien yhdistelykykyä voi harjoitella ja kehittää.

Kyse on vain karsimisesta, maun ja taidon kehittämisestä. Ja sehän on jatkuvaa.
Ne parhaimmat työt voi sitten laittaa esille muidenkin iloksi.