Makua harmaasta?

Olen pitänyt joitakin väripajoja palvelutaloissa vanhuksille. Aloittaessani näytän itse maalaamistani kuvatauluistani ensin harmaaksi "väritetyn" mansikan. Ikäihmisillä on tapana sanoa avoimesti mielipiteensä, ja he ovatkin olleet melko närkästyneitä siitä, että heidät tuodaan väripajaan, ja rouva kehtaa näyttää harmaata homehtunuttta mansikkaa.

Tässä vaihteeksi tomaatteja.

Ilme muuttuu heti, kun räväytän esiin herkullisen punaisen mansikkakuvan. Hymy on kaikkien kasvoilla ja joku myöntää veden tulevan kielelle: "No nyt! Tällaisia pitää mansikoiden olla!".

Ihminen mieltää tietyt asiat tietyn värisiksi, ja punaisen, keltaisen ja vihreän sävyt yhdistetään heti jonkinlaiseen makuun.
Harmaa sen sijaan yhdistetään homeeseen. Entä söisitkö sinistä voita?

Vaaleanpunainen mielletään makeaksi, vaikka sokeri onkin valkoista ja hunaja keltaista tai jopa ruskeaa.

Keltaisen on todettu herättävän ruokahalua, ja se sopisikin palvelutalojen ruokailutiloihin erinomaisesti, koska iän myötä luontainen ruokahalu häviää. Tosin sävyn kanssa on oltava tarkkana. Vihertävä keltainen, jota olen jossain nähnyt kokonaisen seinän leveydeltä, vaikuttaa enemmänkin myrkylliseltä tai kitkerältä.

Ihmisen elämässä ravinto on niin tärkeää, että ruokahalun nostattamiseksi väreihin on hyvä kiinnittää huomiota.

Ja joskus ihan normaaleissa kotioloissa tuntuisi hyvältä, jos uusi matto olisi syötävän hyvän värinen.