Unelmakaupunkini

Kaikenlaisiin keskustankehittämisprojekteihin ja ihmisten houkuttelemiseen milloin millekin paikkakunnalle on panostettu viime vuosina. Jättimarketit ovat kaupunkien laidoilla, jossa auton pysäköintikin onnistuu helpommin ja lähes kaikki asiat tulevat hoidetuksi yhdellä käynnillä. Samalla keskustoista ovat kadonneet ihmiset, myös kotikaupungistani Lahdesta.

Olen usein miettinyt minkälainen olisi minun unelmakaupunkini ajattelematta sellaisia rajoituksia kuin budjetti tai kaupassa käynti. Kun kuitenkin pitäisi aina osata unelmoida sellaistakin, mikä ei ole ensi alkuun järkeväntuntuista ja rahankäyttö edellä menevää, vaan puhtaasti mielihyvää tuottavaa. Sitä muka järkevää ja byrokraattista on kyllä ihan tarpeeksi muutenkin.

Minun unelmakaupungissani olisi:

• Joku iso ja näyttävä rohkean näköinen monumetti, niinkuin St. Lousissa USA:ssa Eero Saarisen suunnittelema Gateway Arch -kaari. Lahdessa on kyllä hyppyrimäet, aikanaan järkevään tarkoitukseen rakennetut. Puuarkkitehtuuriveistoksetkin ovat ihan mukavia, mutta kesyjä. Sekaan mahtuisi taatusti rohkeampiakin vaihtoehtoja.
• Pitkä katettu ostoskatu tai useampi, jossa on myös kahviloita ja taidegallerioita sekä nuorisolle ja vanhuksille kokoontumispaikka joko erikseen tai yhdessä.
• Vanhuksille mahdollisuuksia tavata ihmisiä turvallisessa ympäristössä.
• Nonstop-bussi- tai ratikkakuljetus tiettyä reittiä keskustassa maksaen euron per matka tai vaikka maksuton tiettyyn aikaan päivästä. Selostus nähtävyyksistä.
• Värikkäitä laivoja.
• Värikkäitä rakennuksia. Seinämaalauksia. Värin käyttö ei maksa juurikaan enempää kuin harmaus, mutta vaikutukset ovat huomattavasti paremmat.
• Kaupunginosia tai kortteleita, joissa on sympaattista jopa peppipitkätossumaista tunnelmaa. 
• Huolella tehdyt lumityöt ja hiekoitukset, jotta paikkakuntalaiset uskaltavat lähteä liikkeelle jalkaisin talvellakin.
• Väriä asfalttiin. 
• Kauniita hoidettuja istutuksia. (Kesätyöntekijöitä palkataan niitä huoltamaan).
• Valaistusta hyvin suunniteltuna, harkittuna niin, että julkisivut pääsevät oikeuksiinsa ja kulkija saa lisää turvallisuuden tunnetta.
• Kaupunkimaskotti, joka liikkuisi tapahtumissa. Ei mikään mauton kertakäyttöpehmolelu, vaan kunnolla kaupunkia symbolisoiva, jota voidaan käyttää laajasti. Esimerkiksi kaupungin historiasta ammentava hahmo, mutta ei ryppyotsaisesti toteutettuna.
• Oma paikkakunnan leivos. Tai pulla. Karkki, tikkari, keitto, pasteija... Sellainen, jota ei saa muualta, koska se on niin "lahtelainen". Sitä ostetaan viemisiksi, koska se on niin erilainen ja sitä saa tarvittaessa kauniisti pakattuna.
• Ikäihmisille tapahtumia, joihin on ilmainen kuljetus, jotta he uskaltavat lähteä tapahtumiin illallakin. 
• Vartijoita kaduille, semmoisia ystävällisiä opastajia, joiden asut eivät muistuta poliisia eikä vartiointifirmaa, mutta tarvittaessa pystyvät pitämään järjestystä yllä ja saavat aikaan turvallisuuden tunteen.
• Lisää taidekoulutusta, jonka seurauksena kaupunkikuvassa näkyy enemmän erilaisia värikkäitä ihmisiä ja spontaaneja näyttelyjä. Kaipaan entisaikojen taideinstituuttilaisia.
• Suihkulähteitä.

Tällaisia sympaattisia pikkukujia kuten tämä Saksan Münchenissä, ei kannata purkaa pois.
Vanhat hoidetut rakennukset ja vehreys tuovat tunnelmaa jo historiansa takia.

Lisäksi olen asioita, joiden suhteen yleistä asennetta olisi hyvä muuttaa:

• Unelmaympäristössäni ketään ei karsinoida syrjääntyneeksi tai yksinäiseksi. Nämä nimitykset syrjäyttävät ihmisen jo valmiiksi ja he tuntevat itsensä epäonnistuneiksi. On ihmisiä, jotka ovat hiljaisempia, varovaisempia, syvällisempiä ja rauhallisempia tai rahattomampia eivätkä siksi tule osallistuneeksi niin paljoa erilaisiin tapahtumiin, vaikka haluaisivatkin.
• Ilmapiiri alkoholinkäytön suhteen pitäisi olla toisenlainen: Humalassaolo ei ole päämäärä, vaan noloa. Monessa muussa maassa se kuuluu itsestäänselvänä kulttuuriin. 
• Naapurin huomioonottaminen tervehtimällä tulee kuulua hyviin tapoihin. Saattaa olla, että jollekin yksinäiselle se on päivän ainoa sana, mutta tärkeä.