Opettajana Saksassa, vielä vähän

Tähän viimeiseen muisteluosioon kokoan vielä palasia, joita en ole edellisissä käsitellyt, mutta saattavat kiinnostaa lukijoita.

Yhteistyötä yli ainerajojen

Opetuksessa pyrimme yhdistelemään eri oppiaineiden sisältöjä. Muotipiirustuksessa suunniteltiin samalla asu messuosaston henkilökunnalle. Graafisen suunnittelun tunneilla tekeillä oleviin kampanjoihin tehtiin piirustustunnillani storyboard. Värisommittelussa roiskittiin minun tunnillani manuaalisesti väriä, joka sitten työstettiin graafisen suunnittelun puitteissa digitaalisesti levynkanneksi jne. Usein tämä sujuikin luontevasti, eikä kollegoiden kesken tullut ongelmia.

Ulos koulurakennuksesta

Münchenin tapaisessa miljoonakaupungissa kulttuuritarjonta on mahtavan monipuolista. Siksi minunkin oli helppo lähteä opiskelijoiden kanssa lukuisiin kaupungin tai valtion museoihin tai välillä eläintarhaan taikka kasvitieteelliseen puutarhaan joko mielenkiintoiseen erikoisnäyttelyyn tai tutkielmia tekemään. Kaupungin omistamiin museoihin ja nähtävyyyksiin pääsimme koluluokkana ilmaiseksi. Lähellä olleen Nymphenburgin historiallisen puiston näkymät tarjosivat vaihtelua oppitunteihin.

Oppilastöitä näytteillä

Itse tarjosimme myös nähtävää yleisölle vuosittaisen oppilastöiden näyttelyn puitteissa heinäkuussa. Lukukausihan päättyi Etelä-Saksassa heinäkuun lopussa. Näyttelytilat saimme suuren pankin galleriasta ja myöhemmin vanhasta Giesingin suljetun rautatieaseman kiinteistöstä, josta oli tullut kulttuuriasema. Välillä käytimme oman koulumme hulppeita tiloja. Näyttelyjen avajaiset olivat suuria yleisömenestyksiä, ja vieraina olivat myös opiskelijoiden omaisten lisäksi mainos- ja media-alan edustajia. Muutama sopimukseen johtanut työpaikkatarjouskin siellä tehtiin. Jossain vaiheessa aloimme laittaa esille näyttelyissä myös osan 1. ja 2. vuosikurssin töistä markkinoidaksemme koulua uusille hakijoille.

Tässä olen joskus ennen vuosituhannen vaihdetta oppilastöiden näyttelyssä.

Näyttelyjemme yhteydessä tai lukuvuoden päätteeksi me opettajat saimme opiskelijoilta "jotain hauskaa" muistoksi. Kukkien lisäksi meille annettiin esimerkiksi lystikkäitä kuvitettuja historiikkeja. Opiskelijat laittoivat myös kuuluisat lausahduksemme jakoon. Yksi minulle kuuluneista oli: "Ennen yhdeksää en osaa kunnolla saksaa". Lisäksi onnistuin suoltamaan tietämättäni yllättävän suuren määrän kaksimielisiä sutkautuksia johtuen kielioppivirheistäni. Tietenkään niitä ei korjattu, jotta opiskelijoilla riittäisi hauskanpitoa.

Minut mainittiin opiskelijoiden tekemissä vuosikirjoissa. Tässä olen "suomalainen keiju".

Vuonna 2005 koulumme liitettiin kaiketi säästösyistä Münchenin muotialan oppilaitokseen ja aloimme käyttää uutta nimeä Berufsfachschule für Kommunikationsdesign / Designschule München. Myöhemmin, Suomeen palattuani, koko oppilaitos siirtyi Deutsche Meisterschule für Mode:n tiloihin keskustaan.