Standardeja, standardeja

Mistäköhän johtuu, että jo vuosikausia minusta on tuntunut, että kaupoissa, lehdissä ja TV:ssä kaikki on ihan samannäköistä? Monissa uudelleenkin sisustetuista kodeissa rohkein väri on harmaa tai beige ja kaksi viherkasvia nurkassa. Kulmasohva divaanilla ja kaikilla ne samannäköiset lamput. Kirjahyllyjä ei enää juurikaan näe, koska perinteinen lukeminen on vähentynyt. Ne korvaa usein valkoinen TV-taso, jonka päällä on valtava musta TV-ruutu.

Mutta juuri moni näistä moderneista sisustuksista on valitettavasti uusittu ja taas uusittu. Huonosti kestänyt sohva on heitetty kaatopaikalle ja hankittu uusi valkoinen tai erilaista harmaansävyä oleva kulmasohva tilalle.

Kaikenlainen materiaalien ja luonnonvarojen tuhlaaminen on tietenkin järjetöntä. Siksi ei kannatakaan ostaa jatkuvasti uusia tavaroita ympärille, jotka vielä ovat usein halpamaissa ja mahdollisesti lapsityövoimalla tuotettuja.

Miksi sitten kaikki uusi on vielä samannäköistäkin kuin viime vuosikymmenellä?

Havahduin, kun katsoin Vintage-valtakunta -nimistä ohjelmaa. Siinä sarjan yksi päähenkilöistä, vintagetavaraa keräävä ja myyvä Tomppa Kekäläinen sanoi osuvasti:"Viiskyt(tai kuuskyt)-luvun teeveet näytti joltain avaruusraketeilta, mutta nykyajan standardit pilaa kaiken". Tämä on vapaasti muistini varassa lainattu lausahdus, jossa kuitenkin oleellinen tulee ilmi.

Onko tässäkin jugendajan tuhkakupissa tuo naisen pää ihan turha?
Vai kieltävätkö nykyjan standardit ehkä naisen kuvan käytön tällaisissa yhteyksissä?
(En nyt puutu tupakoinnin tarpeellisuuteen sinänsä.)

Miksi muka kaiken pitää olla niin tasapäistä? Ettei vaan lapsi kolauta päätä ravatessaan olohuoneen poikki?

Puristien mielestä kaikki kiemurainen tai värikäs on vain kitschiä, ja ainoastaan suoraviivainen ja käytännöllinen on laadukasta ja älykästä muotoilua. No, säästäähän semmoinen valmistuskustannuksia.

Missä ovat muodot ja värit, jotka innoittavat luovaan ajatteluun ja antavat energiaa?
En tarkoita tyylien ja värien sekamelskaa huoneet täyteen ahdettuna. Tottakai tavaroiden ja huonekalujen tulee sopia jotenkin toisiinsa, tilaan ja elämäntyyliin.

Mitä me harrastamme? Mistä olemme kiinnostuneita?

Jotkut viihtyvät minimalistisissa tiloissa. En tiedä onko se kaikilla aitoa omaa makua vai kuvittelua siitä, että siten antaa itsestä intellektuellin mielikuvan. Eiväthän kaikki voi olla samanlaisia luonteeltaan ja toiveiltaan. Mutta sisustuksia katsoessa vaikutelma on juuri sellainen. Eivätkö sellaiset ihmiset harrasta mitään?

Kun katsoin Kenen kotona -sarjan ruotsalaisia jaksoja, huomasin naapureillamme olevan vielä enemmän tarvetta olla toistensa näköisiä. Suomalaisissa kodeissa oli sentään jonkin verran anarkiaa ja huumoria. Johtuneeko se siitä, että täkäläisissä osanottajissa on ollut enemmän muotoilijoita ja suunnittelijoita?

Huumoria ja yllätyksiä elämä kaipaa aika monella alueella. Poikkeavaa ajattelua. Standardit voivat jäädä turvallisuuslaitteisiin ja sairaalateknologiaan.