Väreillä on hyvää oloa tuottava vaikutus. Värit antavat myös energiaa ja niillä voi vaikuttaa mielentilaan ja vaikkapa lämpötilan tuntuun. Joillekin ne ovat itsetarkoitus.
Juuri tuo värien käyttö pelkästään värien takia harmittaa minua.
Suoraan tuubista pursotetut vihreät, siniset ja punaiset tai muut harkitsematta toistensa viereen lätkityt värit aiheuttavat melkoista levottomuden tuntua, jos niiden vaaleusasteita tai pigmenttipitoisuutta ei ole muutettu sekoittamalla tai laimentamalla.
Tottakai joku taiteilija hakee tietyn tunnelman saavuttaakseen joskus hyvin intensiivistä ja pigmettipitoista riitaisaa vaikutelmaa. Mutta jos saman taiteilijan töissä, oli nimi rauha tai leimaus, käytetään samalla periaatteella värejä, niin silloin mielestäni kyseessä on pelkkä harkitsemattomuus ja amatöörimäinen kokeilu. Tai monotoonisuus, tylsyys. Puutteet sommittelutaidossa vielä korostavat vaikutelmaa.
Jopa villin oloisesti maalannut Jackson Pollock hallitsi värien kylläisyyden vaihtelut mestarillisesti. Väriopissa niitä nimitetään myös laatu- tai kvaliteettikontrastiksi.
Myönnän, että kaupallinen taustani eli graafisen suunnittelijan koulutus ja työkokemus leimaavat minun ajatteluani visuaalisissa asioissa. Mutta ammattini on avartanut ja kehittänyt ajatusmaailmaani, koska esimerkiksi mainostoimistotyössä on aina pitänyt harkita ja perustella, miksi juuri tietynlaisen viestin pitää välittyä työstä ja kenelle sitä osoitetaan.
Tarkoitan tässä kirjoituksessani nimenomaan sellaisia töitä, jotka on aseteltu julkisesti näytteille esimerkkinä taiteilijan työstä ja taidoista. Oletan siis, että taiteilija on halunnut siten jollain tapaa myös puhutella katsojaa.
Jopa iloittelu värien kanssa on antoisampaa, jos sävyjen yhdistelemiseen paneutuu. Värisommittelun ja värioppien säännöistä löytyy tarpeeksi kirjallisuutta ja tietoa, myös netistä. Olen niistä täälläkin kirjoittanut. Tästä linkistä pääset yhteen aiempaan kirjoitukseeni: väripäivä
Tein hiljattain ihan itseäni varten värikokeilua, joka auttaa sommittelussa ja värisilmän kehittämisessä. Maalasin isolle kankaalla pingotetulle pahville akryyliväreillä soikioita eri värisinä ja laimensin niitä laveeraamalla ohuelti valkoisella:
Sitten kuvasin pieniä osia kameralla, kääntelin ja tarkastelin minkälaista vaikutelmaa ne synnyttävät:
Ylläolevista saisin hiukan muuntelemalla uusia teoksia. Joku näistä kaipaa ehkä lisää kontrastia, toinen struktuuria tai terästystä yksityiskohtaa korostamalla. Tämä on vain yksi tapani kehitellä abstrakteja kuvia silloin, kun väreillä on merkitystä.
Ja tuon isomman kuvan saatan vielä joskus maalata uusiksi toisenlaisia sävyjä ja muotoja käyttämällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti