Etsin usein kävellessäni abstrakteja muotoja ja kuvaan niitä digikameralla. Kuvatessa tulen samalla rajanneeksi kohdetta. Tämän otoksen löysin juuri, kun lajittelin tiedostojani kansioihin.
Tämä erottui kaikenlaisten ottamieni maisemakuvien joukosta, koska en ensin muistanut tai ymmärtänyt mitä se esittää. Silti jokin siinä heti kiehtoi. Kuva on otettu juuri ennen jäiden lähtöä.
Muistan kuinka pääsykoetiimissämme Münchenin koulussa kollegani aina puhui siitä, tunnistaako hakijan töistä kuinka liikkuva (beweglich) hän on. Tuo liikkuva-sana oli minulle uusi, mutta jäi mieleen niin osuvana ilmaisuna.
Abstrakti aihe vapauttaa, koska katsoja joutuu ajattelemaan ja miettimään miksi juuri tämä kuva puhuttelee - vai puhutteleeko ollenkaan? Ajatusmaailmaa on tärkeää liikutella.
Oma puutteeni nuorempana oli asetelman tai somittelutaidon heikkous, koska kiinnitin huomioni eniten juuri piirustustaitoon. Sittemmin tutkiessani juuri abstrakteja aiheita ja tauluja opin lisää puhtaasta sommittelun dynamiikasta. Kontrastit, suunnat ja tyhjän tilan käyttö alkoivat tulla enemmän omiin töihini.
Ylläolevaa kuvaa katsellessa juuri noita asioita tulen taas pohtineeksi.
Käytit mitä tekniikkaa tahansa töissäsi, on aina mukavaa ja avartavaa miettiä myös näitä sommitteluun liittyviä asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti