Mielenkiintoista on se, että nämä hymähtelijät ovat poikkeuksetta olleet niitä, jotka eivät muutenkaan juuri piirrä, tai ovat esimerkiksi mainostoimistossa tekstintekijänä eli copywriterinä, mutta kun kieli luistaa, niin samalla arvostellaan muutkin ammattialueet ja heidän tarpeensa. Kansalaisopistossa käyty asetelmamaalauskurssi riittää heidän mielestään asiantuntemukseen ja antaa vapauden haavoittaa.
Olen kuitenkin saanut omasta käsialastani kommentteja, että viivani on rento enkä tuherra yksityiskohtia. Jätän turhat pois ja silti katsoja näkee omilla silmillään kokonaisuuden.
Mutta tämän näennäisen helpon jäljen takana on opiskelu, johon sisältyi tutkielmia mittasuhteista, materiaalista ja muodoista sekä valon lankeamisesta erilaisiin pintoihin ja muotoihin mustavalkoisena ja väreissä.
Kun olet tutkinut ja sisäistänyt kaikessa rauhassa näkemäsi, pystyt myöhemmin tarpeen niin vaatiessa (jos sattuu olemaan hyvä päivä) vetämään vaikka vasemmalla takajalalla ihan kelvollisen piirustuksen.
 |
| Olisinkohan osannut ilman aiempaa tutkielmien tekoa piirtää nämä päärynät näin? |
Ilman opiskelua ja tutkimista - ja tarkoitan tällä läpi koko elämän tapahtuvaa - ei mielestäni ole mahdollista tehdä helponnäköistä jälkeä. Jopa abstraktia taidetta tekevä ystävättäreni sai taidekriitikolta kehuja siitä kuinka hänen kädenjäljestään tunnistaa hyvän perusteellisen piirustustaidon opiskelun.
Usein balettitanssijaa käytetään esimerkkinä siitä, miten helpolta hänen tanssinsa saattaa vaikuttaa, vaikka takana on vuosien työ ja jokapäiväiset harjoitukset. Liittäisin tähän samaan piirtäjän, vaikka visuaalisissa ammateissa hiki päässä puhkuminen ei olekaan se paras tapa oppia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti